Treenaamassa silmälasit päässä

Mulla on ollut nyt sellainen iso elämänmuutos, että lääkärin määräyksestä jouduin (tai sain viimeinkin) hankkimaan itselleni silmälasit, elämäni ensimmäiset!

Nyt on joutunutkin sitten totuttelemaan elämään nämä lasit päässä, ja kaikkeen pieneen uuteen mitä se on tuonut mukanaan. Itse lasien ostaminen kävi näppärästi netistä kaverin avustuksella, mutta niiden pitäminen päässä kaiken aikaa, se on ollut paljon isompi muutos!

Silmälasit päässä treeneissä

Yksi mikä on tuntunut todella hurjalta on ollut pitää näitä laseja päässä treenien aikana. Ei oo yhtään tottunut siihen, ja välillä sitä unohtaa vähän liiaksikin että nenällä on tälläiset särkyvät lasipalat, kun taas toisinaan sitä on ihan ylitietoinen niistä, ja pelkää että pudottaa tai ne menee muuten rikki jos ei ole tosi varovainen.

Ja tää iskee siis ihan monessakin asiassa, jossa tätä pelkoa ei oikeasti tarvitsisi mitenkään pelätä. Esimerkiksi kuntosalilla on väliä ihan sellainen apua-olo, kun tuntuu että kohta pudottaa jotain tai tekee jotain tyhmää ja lasit putoaa ja menee mäsäksi lattialle tai jonkun laitteen väliin tai painon alle jne.

silmälasit

Arrrghhhh… en malta odottaa että totun oikeasti kunnolla pitämään näitä laseja päässä, kun nyt se tuntuu niin kiusalliselta ja vaikealta. Tiedän kyllä että näihin tottuu, mutta mulla tää alku on kyllä ollut tosi vaikea. Tosin kyllähän sitä sanotaan joissakin paikoissa että tää on ihan tavallista.

Kyllä tää tästä, niin sanon itelleni kun tekee mieli välillä kirkua!

Jostain syystä toi liikunta on mulle se paha paikka, kun taas monissa paikoissa nää silmälasit on sitten ihan jees eikä haittaa oikeastaan mitenkään. Esim. töissä tai telkkaria katsoessa ei mitään ongelmaa. Mutta sitten treeneissä, ja varsinkin myös sängyllä ollessa tulee sellainen henkinen blokki näille jostain syystä.

Hetken mietin että olisko pitänyt hankkia vain piilarit, mutta kokeilen näitä nyt vielä ainakin vuoden loppuun, ja jos ei silloinkaan tunnu hyvältä, niin sit voin kokeilla vaikka niitä piilolinssejä.

En oo kuitenkaan heti luovuttamassa, vaan katson miten näiden kanssa nyt sopeutuu. Kaippa se jokainen viikko on parempi kuin edellinen, at least I hope so!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *