Hyvinvointi – Oma ja koiran!

Sana hyvinvointi on nyt tapetilla ja useiden huulilla. On tehty jopa ennustuksia että tulevaisuudessa tähän hyvinvointiin niin ihmisten kuin koirien ja muidenkin lemmikien osalta tultaisiin panostamaan yhä enenevissä määrin ja siltä tilanne alkaa näyttämäänkin. Me ihmiset ollaan jollain tapaa aikakausien orjia erilaisten vartaloihanteiden suhteen. Tiedätkö, esimerkiksi joku aikakausi arvostettiin ja ihailtiin naisellisuutta ja muotoja; tyyliin pehmeys kropasta antoi merkkiä luokkatasosta. Yhä nykyäänkin kehitysmaissa voidaan arvostaa kehoon kerääntynyttä rasvaa. Surullisena luin erään lehden artikkelia maasta jossa nuoret tytöt lähetettiin lihotusleirille ,jotta he saisivat miesten ihailua ja pääsisivöt hyviin naimisiin. Leirillä he makasivat teltoissa puolipökertyneenä siitä kun vatsa meinaa räjähtää ja rasvaista ternimaitoa juotettiin heille joka välissä. Tytöt olivat täynnä raskausarpia nopeasta lihomisesta ja heidän elämänilo oli kadonnut. Itkien he yrittivät pyristellä pois tilanteista joissa leirin vetäjät pakkojuottivat valkoista litkua heidän suuhunsa. He eivät voineet muuta, koska en ihan tiedä mitä olisi voinut tapahtua jos he olisivat vaikka karanneet. Jotkut naiset maassa ovat rohkeita ja vastustavat tätä pakkomiellettä, He ovat erilaisia: normaalipainoisia. Heitä katsotaan maassa kieroon, he eivät olekaan se ”hyvinvoinnin” esikuva.

Sitten jossain vaiheessa menneisyydessä tuli korsetti joka painoi naisen sisäelimiä inhottavasti ja sekoitti aineenvaihduntaa. Kukapa tiukan korsetin alla sai kunnolla edes hengittää. Oltiin jopa valmiita poistamaan kylkiluita kapean vyötärön vuoksi. Alkoi laihuuden ihannointi. Nainen on kautta aikojen ollut jonkinlainen symboli, jonka vartalonmuotoja on seurailtu ja aina on keksitty jotain uutta päänmenoksi. Ihan oven takana oli aikakausi jossa laihuus oli se juttu. Siitä seurasi erilaiset syömishäiriöt. Enimmäkseen syömishäiriöitä esiintyy naisilla, mutta myös miehet tuntevat paineita ulkonäkönsä suhteen. Media ja mainoskuvien muokkausmahdollisuudet ovat olleet se yksi iso asia joka on vaikuttanut ihmisten alitajuntaan. Tässä nyt yksi linkki videoon jossa havainnollistetaan sitä, mitä mahdollisuuksia on kuvanmuokkauksella. Niin, ajatuksiahan tämä herättää. Miksi edes ottaa elävää mallia jos hänestä tehdään nuken näköinen?

Nyt pinnalle on noussut sana fitteys. Saliharjoittelu kovaa, tiukka ruokavalio jota jo ihan normi-ihmiset matkivat itse ammattilaisilta jotka tietävät mitä tekevät. Välillä mennään ehkä mönkään kun huomataan että ruokajutut ja treenaaminen alkaa vallata liian isoa lohkoa mielestä ja kaikki alkaa pyörimään oman navan ympärillä. Ei ehkä oikein edes tiedetä mikä omalle kropalle olisi se paras ja juttu viedään liian pitkälle. Sehän tässä on kun nainen ei vain osaa usein olla ilman vaakaa. Ja kun siellä salilla rehkitään, ei voi mitään sille että vaakan lukema ei välttämättä laskekaan niin helposti kuin haluaisi ihan vain kehon omien toimintojen vuoksi. Paino voi liikkua edestakaisin kehon nesteiden muutosten vuoksi (itsellä jalkatreeni ainakin tuo painoa hetkeksi ylöspäin). Mitä tuolloin joku tekee? No hilaa ruoan määrää alaspäin, lisää aerobista ja ajattelee että näin on parasta.

2 000 kaloria on viitteellinen perussuositus kaloreiden saannista. Tämä 2 000 kaloria on laskettu istuvatyötä tekevälle normaalikokoiselle naiselle. Joten jos miettii aktiivista naista tai miestä (miehellä tarve on korkeampi kuin naisella) niin kalorientarve nousee tuosta määrästä vieläkin ylemmäs. On ihan vain faktaa omasta kokemuksesta että aiemmin vajaalla 2 000 kalorilla elänyt paljon treenaava henkilö joka nostaa kalorinsa yhtäkkiä 2 800 kalorin luokkaan puhdasta ruokaa, alkaa toimimaan paremmin. Treenit kulkee ja tavoitteet toteutuvat (lihaskasvu mielessä). Niin ja se paino…Se ei nousekaan kuin sen pari kiloa joka tulee siitä kun hiilihydraatit keräilevät nesteitä kroppaan. Tässä tilanteessa olo muuttuu pelokkaaksi, koska puntarin lukua pelätään. Mutta eikö ne tulokset jo ala puhua puolestaan? Itse söin talven ja kevään suunnilleen 2800-3000 kaloria. Liikuin tuolloin viikossa ohjausten merkeissä aerobista 3 x viikkoon ja salia 4.

Paino nousi maksimissaan kolme kiloa ja nämä tippuivat myös nopeasti pois, kun nyt keväällä vähensin kaloreiden määrää tietoisesti. Eipä käynyt kuinkaan. Se on vaan mielenkiintoista kokeilla mikä on sille omalle kropalle parasta ja miten se surraa ja hyrrää onnessaan kun se saa tankin täyteen oikeaa polttoainetta. Itse syön viikot erittäin ruodussa (tämä on itselleni helpottavaa) ja viikonloppuna rennommin. Ja hubs, puntari ei reagoi kuin hetkellisesti pikku turvotuspainolla ja tilanne tasaantuu parissa päivässä. Itsellä luku ei ole 80/20. Se on pikemminkin 95/5 ja se sopii minulle ja mielestäni usealle. Puhutaan siis herkkujen suhteesta oikeaan ruokaan. Jos syön kuusi ateriaa päivässä, on se viikossa 42. Jos syön vaikka 2 ateriaa viikossa rennommin, on se 5% tuosta ruokamäärästä. Kolme ateriaa rennommin on sen 7%. Sopii minulle. 🙂 Ja silloin tällöin luku voi olla isompi. Olen sitä mieltä että nämä pikku herkkuhetket tekevät hyvää itselleni ja hyvinvoinnille. En voi vastustaa juustokakkuja tai jädeä. Puhumattakaan irttareista (jotka ei toki ole niitä parhaita hyvinvoinnille mutta silti ovat, koska niin pidän niistä x)). Juju on siinä että treenaan melko paljon ja syön viikkoni melko kurinalaisesti. Kaikki tämä balanssissa luo hyvinvointia juuri mulle.

hyvinvointi

Tulevaisuuden juttu: hyvinvoinnin tavoittelu. Tasapaino. Ah, miltä se kuullostaa! On ollut upeaa nähdä miten jo monet ovat heränneet siihen että elämän ei kannata antaa lipua ohi siinä tilassa että murehtii ja märehtii. Usein itseltään kieltäminen ja liian tiukka kuri vie tilanteeseen jossa ratkeaa kuin mikäkin jättisuuri vesi-ilmapallo. Liian vähillä kaloreilla ja hiilareilla treeni jähmettyy ja samalla mieli jumittuu. Olo muuttuu ärtyneeksi kun kaikki pyörii syömisissä ja treeneissä. Onko elämä sitä että suoritetaan? Oletko ihan oikeasti onnellinen vasta silloin kun olet asettamassasi ihannepainossa ja voit katsella vatsalihastesi muotoa? Mites kaikki muu? Senpä takia panostankin hyvinvointiin, myös koiralleni. Hankin sille nimittäin oman sängyn ;D

No myönnän, itselleni esteettisyys on myöskin tärkeää omassa kropassani ja toki silloin tällöin sitä murehtii turhia. Mitä järkeä siinäkin on? Seistä peilin edessä ja miettiä että voi voi. Silti en ikinä ikinä katso muita ihmisiä sillä tavalla, vaan enemmänkin kiinnitän huomiota itsevarmoihin ihmisiin ja ihailen sitä suunnattomasti. Olen siis itseni pahin kriitikko. Turhaa. Mutta tässä tilanteessa parilla kilolla ei ole niin suurta merkitystä eikä ne tee minusta onnellisempaa. Entä sinä? Seuraavassa saman otsikon omaavassa tekstissä alan pohtimaan sitä, mikä omassa elämässäni tuo mulle sitä hyvinvointia. Haluaisin kuulla myös teiltä tähän tilanteeseen omia ajatuksianne siitä, missä tilassa sä olisit mielestäsi onnellisempi kuin nyt vai oletko tyytyväinen tähän? Tämä mahtava hyvinvointikeskustelu on jo aloitettu esimerkiksi ihanan Voimariinin blogissa. Mä haluan jatkaa tätä omalla kokemuksellani. Tää juttu on nyt aika ajankohtainen ja on niin ihana olla jakamassa sitä hyvinvoinnin sanomaa eteenpäin. Just näin ihmiset. Ja taas se, että fitness on mahtavaa ja voimme oppia siitä. Mutta meidän ei tarvitse viedä sitä niin äärimmäisyyksiin kuin itse ammattilaiset. He ovat juuri näitä: ammattilaisurheilijoita. Sanotaan kyllä fitteydelle mutta ei liialliselle elämän kontrolloimiselle. Sanotaan joo ellämästä nauttimiselle. Mä nautin treenaamisesta ja nautin hyvin syömisestä. Nautin kesästä ja mansikoista ja nautin myöskin makeasta ja suolaisesta.:D

Ihanuutta ja hymyä sun päivään.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *