Hyvinvointi – Oma ja koiran!

Sana hyvinvointi on nyt tapetilla ja useiden huulilla. On tehty jopa ennustuksia että tulevaisuudessa tähän hyvinvointiin niin ihmisten kuin koirien ja muidenkin lemmikien osalta tultaisiin panostamaan yhä enenevissä määrin ja siltä tilanne alkaa näyttämäänkin. Me ihmiset ollaan jollain tapaa aikakausien orjia erilaisten vartaloihanteiden suhteen. Tiedätkö, esimerkiksi joku aikakausi arvostettiin ja ihailtiin naisellisuutta ja muotoja; tyyliin pehmeys kropasta antoi merkkiä luokkatasosta. Yhä nykyäänkin kehitysmaissa voidaan arvostaa kehoon kerääntynyttä rasvaa. Surullisena luin erään lehden artikkelia maasta jossa nuoret tytöt lähetettiin lihotusleirille ,jotta he saisivat miesten ihailua ja pääsisivöt hyviin naimisiin. Leirillä he makasivat teltoissa puolipökertyneenä siitä kun vatsa meinaa räjähtää ja rasvaista ternimaitoa juotettiin heille joka välissä. Tytöt olivat täynnä raskausarpia nopeasta lihomisesta ja heidän elämänilo oli kadonnut. Itkien he yrittivät pyristellä pois tilanteista joissa leirin vetäjät pakkojuottivat valkoista litkua heidän suuhunsa. He eivät voineet muuta, koska en ihan tiedä mitä olisi voinut tapahtua jos he olisivat vaikka karanneet. Jotkut naiset maassa ovat rohkeita ja vastustavat tätä pakkomiellettä, He ovat erilaisia: normaalipainoisia. Heitä katsotaan maassa kieroon, he eivät olekaan se ”hyvinvoinnin” esikuva.

Sitten jossain vaiheessa menneisyydessä tuli korsetti joka painoi naisen sisäelimiä inhottavasti ja sekoitti aineenvaihduntaa. Kukapa tiukan korsetin alla sai kunnolla edes hengittää. Oltiin jopa valmiita poistamaan kylkiluita kapean vyötärön vuoksi. Alkoi laihuuden ihannointi. Nainen on kautta aikojen ollut jonkinlainen symboli, jonka vartalonmuotoja on seurailtu ja aina on keksitty jotain uutta päänmenoksi. Ihan oven takana oli aikakausi jossa laihuus oli se juttu. Siitä seurasi erilaiset syömishäiriöt. Enimmäkseen syömishäiriöitä esiintyy naisilla, mutta myös miehet tuntevat paineita ulkonäkönsä suhteen. Media ja mainoskuvien muokkausmahdollisuudet ovat olleet se yksi iso asia joka on vaikuttanut ihmisten alitajuntaan. Tässä nyt yksi linkki videoon jossa havainnollistetaan sitä, mitä mahdollisuuksia on kuvanmuokkauksella. Niin, ajatuksiahan tämä herättää. Miksi edes ottaa elävää mallia jos hänestä tehdään nuken näköinen?

Nyt pinnalle on noussut sana fitteys. Saliharjoittelu kovaa, tiukka ruokavalio jota jo ihan normi-ihmiset matkivat itse ammattilaisilta jotka tietävät mitä tekevät. Välillä mennään ehkä mönkään kun huomataan että ruokajutut ja treenaaminen alkaa vallata liian isoa lohkoa mielestä ja kaikki alkaa pyörimään oman navan ympärillä. Ei ehkä oikein edes tiedetä mikä omalle kropalle olisi se paras ja juttu viedään liian pitkälle. Sehän tässä on kun nainen ei vain osaa usein olla ilman vaakaa. Ja kun siellä salilla rehkitään, ei voi mitään sille että vaakan lukema ei välttämättä laskekaan niin helposti kuin haluaisi ihan vain kehon omien toimintojen vuoksi. Paino voi liikkua edestakaisin kehon nesteiden muutosten vuoksi (itsellä jalkatreeni ainakin tuo painoa hetkeksi ylöspäin). Mitä tuolloin joku tekee? No hilaa ruoan määrää alaspäin, lisää aerobista ja ajattelee että näin on parasta.

2 000 kaloria on viitteellinen perussuositus kaloreiden saannista. Tämä 2 000 kaloria on laskettu istuvatyötä tekevälle normaalikokoiselle naiselle. Joten jos miettii aktiivista naista tai miestä (miehellä tarve on korkeampi kuin naisella) niin kalorientarve nousee tuosta määrästä vieläkin ylemmäs. On ihan vain faktaa omasta kokemuksesta että aiemmin vajaalla 2 000 kalorilla elänyt paljon treenaava henkilö joka nostaa kalorinsa yhtäkkiä 2 800 kalorin luokkaan puhdasta ruokaa, alkaa toimimaan paremmin. Treenit kulkee ja tavoitteet toteutuvat (lihaskasvu mielessä). Niin ja se paino…Se ei nousekaan kuin sen pari kiloa joka tulee siitä kun hiilihydraatit keräilevät nesteitä kroppaan. Tässä tilanteessa olo muuttuu pelokkaaksi, koska puntarin lukua pelätään. Mutta eikö ne tulokset jo ala puhua puolestaan? Itse söin talven ja kevään suunnilleen 2800-3000 kaloria. Liikuin tuolloin viikossa ohjausten merkeissä aerobista 3 x viikkoon ja salia 4.

Paino nousi maksimissaan kolme kiloa ja nämä tippuivat myös nopeasti pois, kun nyt keväällä vähensin kaloreiden määrää tietoisesti. Eipä käynyt kuinkaan. Se on vaan mielenkiintoista kokeilla mikä on sille omalle kropalle parasta ja miten se surraa ja hyrrää onnessaan kun se saa tankin täyteen oikeaa polttoainetta. Itse syön viikot erittäin ruodussa (tämä on itselleni helpottavaa) ja viikonloppuna rennommin. Ja hubs, puntari ei reagoi kuin hetkellisesti pikku turvotuspainolla ja tilanne tasaantuu parissa päivässä. Itsellä luku ei ole 80/20. Se on pikemminkin 95/5 ja se sopii minulle ja mielestäni usealle. Puhutaan siis herkkujen suhteesta oikeaan ruokaan. Jos syön kuusi ateriaa päivässä, on se viikossa 42. Jos syön vaikka 2 ateriaa viikossa rennommin, on se 5% tuosta ruokamäärästä. Kolme ateriaa rennommin on sen 7%. Sopii minulle. 🙂 Ja silloin tällöin luku voi olla isompi. Olen sitä mieltä että nämä pikku herkkuhetket tekevät hyvää itselleni ja hyvinvoinnille. En voi vastustaa juustokakkuja tai jädeä. Puhumattakaan irttareista (jotka ei toki ole niitä parhaita hyvinvoinnille mutta silti ovat, koska niin pidän niistä x)). Juju on siinä että treenaan melko paljon ja syön viikkoni melko kurinalaisesti. Kaikki tämä balanssissa luo hyvinvointia juuri mulle.

hyvinvointi

Tulevaisuuden juttu: hyvinvoinnin tavoittelu. Tasapaino. Ah, miltä se kuullostaa! On ollut upeaa nähdä miten jo monet ovat heränneet siihen että elämän ei kannata antaa lipua ohi siinä tilassa että murehtii ja märehtii. Usein itseltään kieltäminen ja liian tiukka kuri vie tilanteeseen jossa ratkeaa kuin mikäkin jättisuuri vesi-ilmapallo. Liian vähillä kaloreilla ja hiilareilla treeni jähmettyy ja samalla mieli jumittuu. Olo muuttuu ärtyneeksi kun kaikki pyörii syömisissä ja treeneissä. Onko elämä sitä että suoritetaan? Oletko ihan oikeasti onnellinen vasta silloin kun olet asettamassasi ihannepainossa ja voit katsella vatsalihastesi muotoa? Mites kaikki muu? Senpä takia panostankin hyvinvointiin, myös koiralleni. Hankin sille nimittäin oman sängyn ;D

No myönnän, itselleni esteettisyys on myöskin tärkeää omassa kropassani ja toki silloin tällöin sitä murehtii turhia. Mitä järkeä siinäkin on? Seistä peilin edessä ja miettiä että voi voi. Silti en ikinä ikinä katso muita ihmisiä sillä tavalla, vaan enemmänkin kiinnitän huomiota itsevarmoihin ihmisiin ja ihailen sitä suunnattomasti. Olen siis itseni pahin kriitikko. Turhaa. Mutta tässä tilanteessa parilla kilolla ei ole niin suurta merkitystä eikä ne tee minusta onnellisempaa. Entä sinä? Seuraavassa saman otsikon omaavassa tekstissä alan pohtimaan sitä, mikä omassa elämässäni tuo mulle sitä hyvinvointia. Haluaisin kuulla myös teiltä tähän tilanteeseen omia ajatuksianne siitä, missä tilassa sä olisit mielestäsi onnellisempi kuin nyt vai oletko tyytyväinen tähän? Tämä mahtava hyvinvointikeskustelu on jo aloitettu esimerkiksi ihanan Voimariinin blogissa. Mä haluan jatkaa tätä omalla kokemuksellani. Tää juttu on nyt aika ajankohtainen ja on niin ihana olla jakamassa sitä hyvinvoinnin sanomaa eteenpäin. Just näin ihmiset. Ja taas se, että fitness on mahtavaa ja voimme oppia siitä. Mutta meidän ei tarvitse viedä sitä niin äärimmäisyyksiin kuin itse ammattilaiset. He ovat juuri näitä: ammattilaisurheilijoita. Sanotaan kyllä fitteydelle mutta ei liialliselle elämän kontrolloimiselle. Sanotaan joo ellämästä nauttimiselle. Mä nautin treenaamisesta ja nautin hyvin syömisestä. Nautin kesästä ja mansikoista ja nautin myöskin makeasta ja suolaisesta.:D

Ihanuutta ja hymyä sun päivään.

 

Treenaamassa silmälasit päässä

Mulla on ollut nyt sellainen iso elämänmuutos, että lääkärin määräyksestä jouduin (tai sain viimeinkin) hankkimaan itselleni silmälasit, elämäni ensimmäiset!

Nyt on joutunutkin sitten totuttelemaan elämään nämä lasit päässä, ja kaikkeen pieneen uuteen mitä se on tuonut mukanaan. Itse lasien ostaminen kävi näppärästi netistä kaverin avustuksella, mutta niiden pitäminen päässä kaiken aikaa, se on ollut paljon isompi muutos!

Silmälasit päässä treeneissä

Yksi mikä on tuntunut todella hurjalta on ollut pitää näitä laseja päässä treenien aikana. Ei oo yhtään tottunut siihen, ja välillä sitä unohtaa vähän liiaksikin että nenällä on tälläiset särkyvät lasipalat, kun taas toisinaan sitä on ihan ylitietoinen niistä, ja pelkää että pudottaa tai ne menee muuten rikki jos ei ole tosi varovainen.

Ja tää iskee siis ihan monessakin asiassa, jossa tätä pelkoa ei oikeasti tarvitsisi mitenkään pelätä. Esimerkiksi kuntosalilla on väliä ihan sellainen apua-olo, kun tuntuu että kohta pudottaa jotain tai tekee jotain tyhmää ja lasit putoaa ja menee mäsäksi lattialle tai jonkun laitteen väliin tai painon alle jne.

silmälasit

Arrrghhhh… en malta odottaa että totun oikeasti kunnolla pitämään näitä laseja päässä, kun nyt se tuntuu niin kiusalliselta ja vaikealta. Tiedän kyllä että näihin tottuu, mutta mulla tää alku on kyllä ollut tosi vaikea. Tosin kyllähän sitä sanotaan joissakin paikoissa että tää on ihan tavallista.

Kyllä tää tästä, niin sanon itelleni kun tekee mieli välillä kirkua!

Jostain syystä toi liikunta on mulle se paha paikka, kun taas monissa paikoissa nää silmälasit on sitten ihan jees eikä haittaa oikeastaan mitenkään. Esim. töissä tai telkkaria katsoessa ei mitään ongelmaa. Mutta sitten treeneissä, ja varsinkin myös sängyllä ollessa tulee sellainen henkinen blokki näille jostain syystä.

Hetken mietin että olisko pitänyt hankkia vain piilarit, mutta kokeilen näitä nyt vielä ainakin vuoden loppuun, ja jos ei silloinkaan tunnu hyvältä, niin sit voin kokeilla vaikka niitä piilolinssejä.

En oo kuitenkaan heti luovuttamassa, vaan katson miten näiden kanssa nyt sopeutuu. Kaippa se jokainen viikko on parempi kuin edellinen, at least I hope so!

Miksi haluan puhua pikavipeistä

Ihan aluksi yksi kysymys. Milloin te olette kuulleet viimeksi puhetta tai juttua pikavipeistä? Milloin tätä on tullut telkkarista tai lehdistä, tai milloin olette kuulleet kenenkään edes puhuvan ääneen pikavipeistä porukan kesken?

Pikavipit ovat nimittäin yksi suomalaisten salaisuuksista, josta kuitenkin vaietaan tarkkaan. Vaikka melkein 50000 suomalaista hakeaa pikavippejä joka kuukausi, niin tähän suhteutettuna näistä ei puhuta juuri yhtään. Ja kun puhun nyt pikavipeistä, niin tarkoitan sillä myös kaikkia muita samantyylisiä lainoja jotka voivat kulkea hieman eri nimillä. Esimerkiksi pikaluotto on suunnilleen sama kuin pikavippi, samoin kuin pikalaina.

Miksi pikavipeistä ei puhuta?

Pikavippien huono maine on tavallaan niiden etunakin siinä mielessä, että ihmiset eivät halua niistä puhua. Kun joku ottaa pikavipin tai lainan, niin yleensä siitä ei kerrota kenellekkään ellei ole ihan pakko. Ja pakko on yleensä vasta sitten, kun ollaan jo pahoissa ongelmissa.

Toisaalta tämä hiljaisuus tarkoittaa sitä, että näiden lainojen huonoista puolista tai vaaroista ei valisteta niin paljon. Suurin ongelma tämä on 18-vuotiaille, jotka ovat liian nuoria ollaksen kuullut tarpeeksi pikavippien vaaroista, mutta jotka voivat kuitenkin hakea vippiä netistä jos niin haluavat. Varsinkin kun vielä lainaa 18-vuotiaana on lähes ainoastaan mahdollista saada netistä.

pikavippi

Elikkä mitä enemmän me näistä jutuista olemme hiljaa, sitä enemmän me altistamme muita myös niiden vaaroille.

Yllytys tähän kirjoitukseenkin lähti nimittäin siitä, kun kuulin erään tuttuni tyttären joutuneen pikavippien kanssa ongelmiin. Hän on muuten viisas ja fiksu tyttö, mutta kun oli muuttanut yksin opiskelemaan, ja tarvitsi rahaa kipeästi, oli kääntynyt vippien puoleen, tietämättä kunnolla mitä teki.

Vaikka vipeistä saa tietoa netistä kyllä jos etsii, niin monilla hakusanoilla ensiksi tulee vain sivustoja jotka kauppaavat näitä lainoja. Luotettavaa tietoa on tosi vaikea löytää, sellaista joka olisi aika puolueetonta.

Sen takia tärkeää olisikin kuulla näistä asioista muilta tutuilta. On paljon merkityksellisempää kuulla lainojen vaikutuksista vaikka omalta tädiltä kuin lukea jostain anonyymiltä nettisivulta.

Kun ei oikein vaikuta että tulevat tai tämä hallitus näille lainoille mitään tekisi, on meidän suomalaisten otettava vastuuta omien läheistä opastamisesta. Älkää siis pelätkö puhumasta pikalainoista, oli se sitten yleisesti tai hakemasta apua. Se on pahinta mitä näiden kanssa voi mielestäni tehdä.

Marjat – ne omat terveysruokamme

Olettehan muistaneet noukkia tämän vuoden satoa talteen? Meidän omat superfoodimme kasvavat maassamme, ja harmittavan iso osa varsinkin metsän sadosta jää noukkimatta. Omasta pakkasesta löytyy nyt mansikoita, mustaherukoita, mustikoita, hieman punaherukoita ja karviaisia. Olen hulluna karviaisiin! Ne ovat herkkua rahkan ja maustamattoman jogurtin kanssa! Hieman siemeniä mukaan niin njam.

Ensinnäkin, marjat tasaavat verensokerin vaihteluita ja insuliinipitoisuuksia aterioinnin jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vireystila pysyy hyvänä ja kylläisyyden tunne kestää hieman pidempäään. Eipä ihme että marjoja suositellaan diabeetikoille. Polyfenolit marjoissa taas vähentävät sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiä. No, pelkät marjat eivät meitä pelasta, vaan se on se ruokavalion ja liikunnan + stressin välttämisen kokonaisuus.

Karviaiset ovat loistava marja veren hyytymisen kannalta. Ne sisältävät paljon K- ja A -vitamiineja.

Pienenä ollessani kipeä, äiti juotti mulle mustaherukkamehua. En tuolloin oikein piitannut siitä. Nykyään mustaherukat kuuluvat jokapäiväiseen ravintooni smoothieiden joukossa. Voi olla että syön mustaherukoita kaksikin kertaa päivässä. Mustaherukat sisältävät paljon c -vitamiineja (vähintään 2, jopa 4 kertaa enemmän kuin appelsiini) ja antioksidantteja sekä rasvahappoja ja mineeraaleja.

Kaliumin määrä on kaksinkertainen banaaniin verrattuna. Kaliumi on yhdistetty hyvään yöuneen, joten ei kun mustaherukkaa iltapalaan. Eli mustaherukka todella on hyvä marja käytettäväksi flunssakaudella. Marjan tumma väri kertoo sen sisältävän antosyaniineja joka auttaa vähentämään nivelkipuja ja muita särkyjä. Vaikutus on hieman verrattavissa särkylääkkeisiin (ibuprofeeni, aspiriini). Joten myös reumasairaat ja nivelsäryistä kärsivät; kokeilkaa ihmeessä mustaherukkaa ruokavalioonne. Punaherukat ovat myös mahtavia marjoja vahvistamaan immuunipuolustusta ja hormonituotantoa. Mustikat ja mansikat kuuluvat myös ilman muuta pakkasarsenaaliimme.

Onko pakkanen jo täynnä? Kuinka usein te syötte marjoja? Kuuluuko päivittäiseen ruokavalioon?

Viime viikon treenit

Aurinkoista viikonalkua! Tai ainakin täällä Seinäjoella oli aivan upea aurinkoinen pakkasaamu. Kävin jo haukkaamassa happea läheiseltä kuntopolulta ja imin auringonsäteitä itseeni. Sainpa suoritettua hyväksytysti myös kuntosalivalmentajakokeen, joten nyt olen sitten virallisesti Trainer4You kuntosalivalmentaja!:) Sitä lähdin juhlistamaan salille selkätreenillä.

elokuvaViikonloppu sujahti nopeaan. Perjantai-iltana oli herkkujen aika, ja no sitä herkkua taisi olla koko viikonloppu. Katsottiin elokuva ”Selviytyminen”, joka kertoi Aasian tsunamista erään perheen tarinan. Itkin jo alusta asti, jotenkin niin älyttömästi tämä leffa kosketti, kun ollaan Thaimaaseen maana älyttömästi ihastuttu. Kaikki se tuska mitä siellä on koettu, tuntuu nyttemmin olevan mennyttä ja asian kanssa on vain siellä elettävä. Meri on huikea osa maapalloa, ja sen voima voi olla valtava. Tälläkin hetkellä Filippiineillä on hirveitä tuhoja taifuunin jäljiltä. Ärsyttävää oli se, että uutisankkuri jopa hieman joku aika sitten vitsaili sillä että ”eihän Suomeen nämä myrskyt vain kantaudu?”, kun antoi vuoron säämiehelle…Ei tainnut tuolloin ymmärtää asian vakavuutta.

Mä en rupea pelkäämään luonnon mullistuksia matkaillessani, vaan mä luotan siihen että mun päivät on etukäteen kirjoitettu, enkä pysty niihin mitenkään vaikuttamaan. Toki välillä se hurjan suuri meri pistää mietityttämään.

Eilen taas pillitin Titanicin parissa, vaikka osaan varmaan leffan vuorosanatkin ulkoa. Se on kyllä kaikkien aikojen elokuva. Muistan kun käytiin katsoo se isän ja pikkusiskon sekä kaverin kanssa. Siitä on jo aika kauan kun oli vuosi 97 mut silti tuntuu että se on äskettäin. Isänpäiväkin oli eilen ja piti taas muistuttaa omaa iskää siitä kuinka tärkeä hän on.

Mutta pitkästä aikaa ajattelin jakaa teille mun treeniviikko ykkösen. Eli toistomäärät liikkuivat 10-12 paikkeilla ja salitreenejä kertyikin viikkoon viisi. Aerobisia treenejä yhteensä neljä. Ja kaikenkaikkiaan hyvä treeniviikko takana.

Maanantai

Sali: Rinta, olkapäät + Kuntospin 55

Nyt on penkissä kehitytty selkeästi. 12 toistoa tuli joka sarjassa (yhteensä 4 työsarjaa) täyteen kun painona oli 37,5 kg. Olen ottanut myös etunojapunnerrukset haasteeksi itselleni. Haluan kehittyä niissä lisää, niin että parikymmentä etunojaa menisi ihan vaivattomasti. Tällähetkellä etunojapunnerruksia menee montakymmentä, mutta aina on kehitettävää. Haluan mukaan kepeyden.:D
En tiedä lopullista tavoitetta vielä lukuina. Olkapäille sain tosi poltteen smithissä pystypunnertaen. Hyvä treeni.:)
Kuntospinnissä painoi edellisen perjantain spinnikoulutus. Mut muutoin mahtava tunti ja sali täynnä, jee.:)

Tiistai

Sali: Selkä, takaolkapäät ja vatsat + Kuntospin 45

Aamun kuntospin herätti hyvin. Iltapäivästä salitreeni. Leukoja olen nyt alkanut tehdä kuminauhalla avustettuna. On muuten kätevä apu toi kuminauha! Soutuliikkeet oon nyt vaihtanut taljassa tehtävään yhden käden soutuun. Apuna remmi jotta mun raasunpienet kädet saa otteen pysymään kahvassa. Selkälihaksissa tuntui! Kuten myös vatsalihaksissa kun tein taas pitkästä aikaa vatsiksia taljassa pallon päältä. Oikeen yököttävä liike.:D

Keskiviikko

BODYSTEP + Kuntospin 45

Oli vähän kipeähkö olo, tai fiilis että flunssa olis tulossa. Hieman jännitti jaksamisen puolesta, mutta hyvin meni, kun tankkasin energiaa. Porukka taas aivan mahtavaa.

Torstai

Kädet

Olen hieman muutellut mun jakoja niin että teen kädet yhtenä treeninä. Hauis on mulla lihas johon toivoisin enemmän muotoja, joten mikäs sen parempi kuin ensin väsyttää mun vahvempi lihas sieltä toiselta puolelta kättä, eli ojentajat. Aika hyvän yhdistelmän sain tällä. Tangolla tehtävä hauiskääntö on aina yhtä inhottava. Olisko sinne hauikseen tullut mitään? 😀 Pullistella täytyy aina välillä ja todeta että hidasta on, mut ehkä sinne jotain on lisää saatu.:) Vertauskuvaa täältä. Eri kuvakulma toki..Mut ehkäpä hieman näkee että kehitystä olisi tapahtunut.

Perjantai

Jalat + alaselkä

Oiii, oodi etukyykylle!! Olen aina pitänyt sitä vaikeana liikkeenä jolla olisi vaikea edistyä. No ei mulla nytkään ollut kyydissä kuin se 40 kiloa mutta oi mikä tuntuma etureisiin ja mikä syvä kyykky tällä liikkeellä onnistuukaan! Vielä toki on opeteltavaa käsien kanssa että saisin ne asettumaan ja tangon asettumaan mahdollisimman hyvin siihen eteen. Mutta harjoittelu kehittää ja tämä liike todellakin tuntui seuraavana päivänä kun kävelin pienillä koroilla kaupungilla. Myös maastaveto on ilmestynyt ohjelmistoon ja pitkästä aikaa tein perus askelkyykkyä smithissä sekä pakarapotkua taljassa. Aivan mahtavia liikkeitä kaikki!

Lauantai

Rinta + vatsat

Innostuin vielä lauantai iltana tekee treenikiertoa alusta, ja rinnat päästiinkin viimeviikolla tekee kaksi kertaa. Penkissä tein nyt 10 toistoa 4 sarjaa ja painoina 40 kiloa. Muita rintalihasliikkeitä oli nyt jopa kolmen liikkeen edestä. Lisäksi tein lankkutyyppisiä staattisia vatsoja yhteensä kuuden minuutin ajan powerplatella. Aluksi vuorikiipeilijää kyynärnojassa tärinä päällä minuutin ja perään lankkua pallo jalkojen alla minsa. Sitä toistin kolmesti. Perään sivulankkua nostoilla. Muuten tuntuu kun nauraa.:)

Siinäpä viimeviikkoa! Tuleva viikko korkattu. Mulla on nyt vähän tukkoinen olo ja huomasin että se vaikutti negatiivisesti salitreeniin. Jännityksellä katsotaan mikä on jaksaminen spinningissä. Joudun ottaa nyt iisimmin jotta ei sairaudet pääse isosti iskemään. On tärkeää höllätä ajoissa eikä vetää tukka putkella.
Piristystä viikonalkuun!:)